Jäähyväiset Koti-Kolkatalle

Kolkata jää nyt taakse, enää 17 päivää reissua ja sit kotisuomeen. Lähen aamuyöllä Sofiaa vastaan Delhiin, saapa nähdä mitä kaikkea 2 viikon aikana keksitään. Seikkaillaan ainaki Delhissä, Agrassa, Kochissa ja Thekkadyssa. Jihuu!

Oon kyllä tykästyny tähän maahan, Intian elävään elämään. Tykkäsin heti aluksi niinku aattelinkin, mutta tän 3kkn aikana se on vaan syventyny. Tähän on jotenki kiintyny, eikä tätä varmasti koskaan unohda. Tämän maan erilaisuus, hullunkurisuus ja elävä elämä puutteineen ja kaaoksineen kiehtoo. Ihmeteltävää riittää. Tätä on vaikea kuvailla, sen voi kokea vain asumalla täällä.

Intian ja erityisesti Kolkatan kadut, markkinat ja katukaupat, liikenne ja hullunlainen tyyttäily, ihmiset ja hindulaisuus sekä iper, lapset ja kotini täällä on käynyt todella tutuksi ja läheiseksi. Etenkin Iper, meidän harkka- ja asuinpaikka ihmisineen. Tää on yks mun kodeista, joka jää nyt tänne mutta tänne on myös aina tervetullut käymään. Monet täällä kysyy, millon tuun takas. Tulenkohan? Ehkä joskus, jos on mahollisuus. Vielä rakkaampi kotimaa odottaa. Kaipaan todella paljon Suomeen, kaikkea suomalaisuutta ja rakkaita ihmisiä, kotimaan kulttuuria ja rauhaa. Ihana mennä takas. Tän huikeen ja mieleenpainuvan kokemuksen kera.

Haikeeta jättää lapset tänne, ne on ollu niin mielissään ku ollaan oltu täällä. Ne aina moikkailee iloisena missä tahansa näkee meitä. Maanantaina ku kerrottiin Iran kanssa meiän opetuslapsille että ollaan sunnuntaina lähössä, ne meni vakaviksi ja selvästi mietti asiaa. Yks tyttö paino pään käsiin eikä ois halunnu pelata muuten niin mieluista muistipeliä. Lasten kanssa on ollut hauskaa, huvittavaa, antoisaa sekä välillä myös hermot kireellä. Perjantaina piti hyvästellä ne. Kumpa ne kaikki sais hyvän elämän. Pidettiin viimesellä tunnilla taidenäyttely, laitettiin kaikki activity classeilla tehdyt taideteokset esille. Lapset esitteli niitä taidenäyttelyssä kävijöille.

Tässä viikon aikana on ollu vaikka mitä tekemistä. En jaksa nyt vikana iltana kauheasti kirjotella, lyhyesti ja ytimekkäästi nyt vaan. Täällä on ollu Child Rights Week(lapsen oikeuksien viikko), ja sen mukaisesti on ollu kaikkea happeningia.Viime lauantaina Anti-child-marriage teemalla lapset piirsi upeita taideteoksia lapsiavioliittoja vastaan. Käsittämätöntä, miten lapsiavioliitot on niin arkipäivää täällä. Tapahtumasta pari kuvaa tossa alla. Sen päätteeksi me esitettiin meiän projektin lopputulos, mimedramashow Sleeping Beauty! Eli Prinsessa Ruusunen mimiikkanäytelmänä. Esitys meni tosi hyvin, meillä oli hauskaa ja lapset huokaili jännityksestä katsomossa.

Lapset taiteilee kuvia lapsiavioliittoa vastaan

Dramaattinen hetki - herääkö prinsessa?;)

Meiän huikee projektiporukka! 

Viikonloppuna meitä oli tavallista isompi porukka kasassa: täällä oli vierailemassa 2 suomalaista nuorta ja Nepalista yks Saaran kaveri. Sunnuntaina mentiin Bothanical Gardeniin. Siellä oli metsikköä kaikista maailman mailta ja mantereilta, tai niin ainaki karttaan oli merkitty: Eurooppa, Madagaskar, Filippiinit, Pohjois-Amerikka.. mutta kaikki näytti aika samalta, niistä ei näköjään oikein pidetty huolta vaan annettiin rehevöityä ja kasvien mixaantua.

Seuraavissa kuvissa kuitenkin ihmeellinen, maailman suurin banyan puu! Toi kaikki on yhtä ja samaa puuta, usko tai älä! Se on kasvanu nii et lähettää oksista juuria maahan jotta pysyy hengissä ku se on niin valtava.

Suuren banyanin alla ja ympäröimänä ihmettelemässä.

Pieni osa banyan puusta...

Criketin pelaajia

Victoria Memorial

Chillattiin Victoria Memorialin puistossa

Elävää elämää Kolkatassa

kukkakaalipoika :)

Näitä kukkanauhoja myydään tosi paljon, ja niitä myös roikkuu monesti mm. kulkuneuvoissa ja jumalpatsaissa. Ne tuo kai onnea, en oo ostanu yhtään.

intialainen perinnesoitin tossa oikeella ja jtn pikku puu-ukkeleita

4 päällä ilman kypäriä on ihan normi täällä..

Keskellä kaaosta. Tien yli pitäis päästä

Naisia pyykillä kadun varressa

alaston poika

kuski päikkäreillä-on sillä parempi paikka ku monella muulla tossa tien penkalla vaan.

20 miljoonan populaation kaupungissa talot pitää rakentaa vieri viereen.

Talojen julkisivusta ei oo varaa pitää huolta

Juoksuriksa

Katukeittiöitä

leikkipuistossa

kotikatu iperillä:) tästä lähtö aamuyöllä..

Ja matka jatkuu, valloittamaan uusia Intian alueita Sofian kanssa!

Terveisiä täältä, nähdään pian!!

Työtä ja juhlaa Kolkatassa

Noniiiin, elikkäs yks harkkaviikko enää jäljellä. Mua jo hoputettiin päivittää blogia ni tässä sitte väliaikaispäivitystä, laitan sitte ens viikolla vielä jäähyväispostauksen Kolkatalle;D Onhan tää ollut mun kotina 10 viikon ajan! Mutta viimeisistä kolmesta viikosta nyt jotain.. Aika on taas lentänyt ku ollaan tehty kovaa kyytiä meiän projektia ja lisäks ollu jos minkälaista menoa ja laiskotteluakin.Välillä on ollu taas ylimääräsiä vapaapäiviä (mm. veljienpäivä), välillä täyttä harkkaa eli työtä ja touhua.

Täällä oli taas yks hindujen juhla, tällä kertaa juhlittiin Kali-jumalararta. Sillekin on oma tarinansa, en kuitenkaan kirjota siitä nyt enempää. Ne menee kuitenkin yli ymmärryksen.

Kali Pujan kunniaks täällä ammuttiin viikon ajan raketteja, millon vaan ja missä vaan. Pienestä lapsesta lähtien ne heitteli papatteja tielle. Isompia raketteja käytiin kattomassa Iperin kattoterassilla. Bijlikin osti meille raketteja ni ammuttiin niitä sitte yks ilta iperin pihalla. :D

Käytiin iperin lasten kans kattoo lasten esittämä Ramayana, intialainen eeppinen runoelma näyteltynä. 

Kali Pujan kunniaksi vapaapäivänä Bijli ja Ranjana kutsu meiät syömään lounasta golfglubille. Istuttiin ja naposteltiin friteerattuja kala- ja kasvisjuttuja mukavassa seurassa monta tuntia ja sen jälkeen kierreltiin vähän golfpuistossa. Tuli ihan suomen kesä mieleen, melkeen samanlaista jos ei puita kovin tarkkaan kato. Rauhallisuuden keidas täällä miljoonakaupungin melussa! Yritettiin bongata käärmeitä mut ei nähty :(

Kissa tuli kiehnäämään 

Golfglubin ravintolassa

Golfpuistoa

Sitte yks lähettiin illalla Bijlin kanssa taksilla kattomaan kaupungille Kali Puja juttuja. Mutta ei pitkälle päästy ku jouduttiin onnettomuuteen; kuski käänty vasemmalle ja samaa aikaa skootteri 2päällä ajo vastapuolelta samalle tielle. Meiän kuski ei ilmeisesti huomannu niitä vaan törmäs niihin ja ne lens tielle. Molellilla oli onneks kypärät vaikkakin intia-tyyliin aika löyhiä. Oltiin että jaahas, noustaan autosta ja mennään auttamaan ja selvittämään. Mutta meiän kuski koukkas kaatuneiden ohi ja paino tallan pohjaan!! Siinä vaiheessa oltiin hetki järkyttyneitä ja Bijli alko pelkääjän paikalla räyhäämään kuskille. Me takapenkillä pidettiin penkeistä kiinni kun turvavöitäkään ei ole ja huudettiin "SLOW DOWN!" kun kuski kurvaili ja kaahas risteyksissäki kaasu pohjassa. Huh, uusilta onnettomuuksilta vältyttiin ja pian kuskikin vähän rauhottu. Meni onnettomuudesta ilmeisesti ihan shokkiin ja Bijli kertoi myöhemmin et kuski oli pelännyt et muut ulkona olijat hakkaa sen jos se jää siihen.

Bijli käski kuskin ajaa takas iperille eikä me sen kyytiin enää noustu. Päätettiin ottaa hetkeks apostolinkyyti ja kävellä vaan lähiympäristössä. Siinäkin oli kivoja valaistuja katuja ja pienempiä Kalille rakennettuja temppeleitä. Käytiin illallisella ravintolassa ja sen jälkeen saatiin jo iperin auto ja Bijlin oma taksikuski käyttöön. Se vei meiät loppuillan turvallisesti paikasta toiseen. Kali Puja eli taas kunnon hindujuhlameininki; musiikkia, patsaita, palvontaseremonioita, juhlijoita..

Katu iperin lähellä

Marketti halli ja kukkais- ja rakettipoika

Kreisit Kali-patsaat! Karmein toi oikeella mikä pitää omaa päätänsä kädessä ja veri roiskuu sen vierellä olevien ukkeleiden suuhun.

Lasten kanssa ollaan touhuttu kaikenlaista. Ne on ihania, mutta riehakkaita ja äänekkäitä. Villit slummilapset. Enkuntunneilla yritetään saada ne keskittymään oppiakseen jotain ja myös lauletaan/leikitään jtn englanniksi. Meiän lasten lempparit on ''I'm a little bird in flight'' ja ''head-shoulders..'' mitkä jää sitte illalla soimaa omaan päähän ku niitä on muutaman kerran päivällä laulettu. Activity classissa ollaan mm. liikuttu, tehty muistikortteja ja pelattu niillä, muotoiltu ja maalattu taikataikinaa ja tehty niistä taulut.

Eilen päästiin vierailee myös yhessä toisessa koulussa ja zippailee keskellä slummia, sieltä ehkä kuvia ja tarinaa ens viikolla.

Muotoiltiin ja maalattiin taikataikinaa activity classissa

English lesson

Mun opetuslapset

Teacher and children

Ranjana vei meiät syömään oikeeta katuruokaa! oli aika pahaa. varsinki vihreä ruohoinen juoma.

Iperin kattoterassilla valoja ja raketteja kattomassa

Happy Diwali!

Yks lauantai Ranjana vei meiät vierailulle Free Primary Schooliin. 

Lapset yleensä istuu lattialla

Toinen luokkahuone

Sit ku tultiin Iperille takas ni tääl oli lasten ohjelmaa. Lapset istu ringissä lattialla ja jokaisen piti esittää vuorollaan jotakin. Useimmat laulo tai lausu runon, jotku teki temppuja, tanssi tai potkunyrkkeili.

"Ma'am, one photo please"! Aina ne haluun kuvaan ku näkee kameran ;D

Yks aamu taas herättiin 4:30 ku Ranjana halus viiä meiät järvelle kattoo auringonnoususeremoniaa. Taas yks hindufestivaali, joka on omistettu auringolle. Ihmiset oottaa tunteja auringonnousua ja uhraa sitten tälle "aurinkojumalalle" hedelmiä ym. ja laskee ne veteen. Sitte ne kylpi siinä vihreessä järvessä, jonka pohja on varmaan jo täynnä lietettä.

Tyhjät kadut klo 5am. Vain yksi mies joka käveli tuleen. Eivaan, se oli siivooja joka poltti roskia.

Koirat sai rauhassa tonkia roskia aamuyöllä.

Sit oltiin järvellä!

Nää halus meiän kans kuvaan ja anto meille pienen pussillisen hedelmiä ja jtn jännää intialaista syötävää.

Nainen tekemässä seremoniaa auringon jumalalle ja laskee sitten tämän valtavan banaanitertun veteen eli järven pohjaan mätänemään yäk.

Sellasia terveisiä täältä tällä erää. Tänään oli meiän mimedraamashow liittyen projektityöhön, mutta siitä myös ens viikolla lisää!